Hi mates, piitkästä aikaa! Olen ollut pikkasen saamaton tämän blogin päivittämisen kanssa ja nyt olisikin urakkana kuroa kahdeksan viikon tauko umpeen. On kyllä hyvät selitykset kirjoittamuudelleni: ystävä Suomesta oli lomalla täällä kaksi viikkoa ja sen jälkeen olen tehnyt kuutisen viikkoa piiitkiä työpäiviä. Vapaina hetkinä olen ollut sen verran väsy, muissa maailmoissa tai halukas näkemään Sydneytä muualtakin kuin tietokonepöydän ääreltä. Mutta siis NYT, nyt seuraa ytimekästä selvitystä menneistä kahdeksasta viikosta. Here we go guys and gals.

 Vko 50

Eli ystävämme Valpuri saapui kylmästä Suomesta lomailemaan kanssamme tänne Sydneyyn. Haimme hänet 13.12. Sydneyn lentokentältä. Olimme tehneet valmiiksi hienot kyltit ”Welcome Miss Finland” ja tarkoituksemme oli siis olla vastassa häntä heti kun neiti saapuu ovien avautuessa Sydneyyn. Mutta ei ei. Sydneyn lentokentälle ei niin vaan pääsekään hengailemaan. Jos haluaa sisälle lentokentälle ja vieläpä sieltä ulos (!) niin saa pulittaa 14 dollaria lystistä per pää. Ja me pihit suomalaistytsyt ei tällaiseen kiskurihintaan suostuttu vaan odoteltiin sitten Valpuria porttien ulkopuolella. Yritimme kovin saada itsemme ilmaiseksi sisään, mutta portinvartijanainen pysyi tiukkana. Mutta tärkeintä: Valpuri oli turvallisesti perillä ja valmis seikkailuihin kengumaassa.

 Nukuttuamme pitkään seuraavana aamuna (Valpuri nukkui pois jetlagiaan, minua nukutti muuten vain:), syötyämme aamupalat aurinkoisella terassilla ja juoruiltuamme aikamme suuntasimme Glebe-tourneen jälkeen kohti Circular Quayta. Sää oli mitä kaunein, mikä tuuri Valpurille, sillä sitä edeltävinä viikkoina oli sää ollut harmaa ja apea. Esittelin Valpurille upeaa Sydneytä. Ihastelimme oopperataloa, söimme sushia puistossa lokkien ahdistellessa, shoppailimme ja vain nautimme ihanasta säästä.

 

Seuraavana päivänä oli minun ensimmäinen duunipäiväni Sydneyssä. Olin saanut Erikan neljän lauantain flyerinjakopestin itselleni. Erika ei duunia enää halunnut, sillä hänellä oli jo töitä viideksi päiväksi viikossa.Tehtäväni oli siis jakaa Hurstvillen (etelä-Sydneyssä sijaitseva lähiö) ostoskeskuksen ulkopuolella lentolehtisiä kanadalaisen tytön kanssa. Flyerit mainostivat luomuruokamarkkinoita ja siinä samalla Hurstvilleen rakennettavia uusia (kalliita) asuntoja.

Kanadalainen Katie paljastui erittäin mukavaksi tytöksi ja hänen kanssa on oli erittäin mieluisaa tehdä töitä. Jaoimme ensimmäiset kolme tuntia lentolehtisiä lähiaulueen autojen tuulilaseihin ja juttelimme kaikenlaista. Sää kiertelylle ja kävelylle oli tosin hieman tukala, sillä lämpömittari näytti lähemmäs kolmekymppiä ja aurinko porotti täysillä.

Ruokiksen jälkeen jaoimme flyreita ihmisille ostoskeskuksen sisäänkäyntien ulkopuolella. Katie toisella puolella ostaria, minä toisella puolella. Se oli kyllä aikamoista touhua. Kaksi ja puoli tuntia ihmisille lentolehtisten tyrkyttämistä. ”New organic food market sir!” Piti hymyillä posket kipeinä ja katsoa ihmisiä silmiin, muuten kukaan ei flyeriä ottanut. Suurin osa ihmisistä oli ystävällisiä eikä inhottavia kommentteja paljon tullut. Aika kyllä kului e-rit-täin hitaasti... Töiden jälkeen auringossa työskentely kostautui. Olin varmaan saanut lievän auringonpistoksen ja olo oli tosi heikko. Kuitenkin energiajuoman ja pari tunnin lepäilyn jälkeen olin ok, ja lähdimme suomityttöporukalla bilestelemään Sydneyn yöelämään.

 

Seuraavana päivänä nukuttiin bilettämisen jäljet pois ja lähdettiin Erikan ja hänen kämppiksiensä järjestämiin bbq-bileisiin. Matkalla Glebestä Central-stationille olimme joulubussin kyydissä: koko bussi oli koristeltu joulukoristein ja liikennevälinettä ajoi -kukas muukaan kuin- itse joulupukki! Aika hauska kokemus kesäsäässä. Erikan luokse saavuttuamme bileet olivat täydessä käynnissä ja sateisesta säästä huolimatta porukkaa oli tullut paikalle todella mukavasti. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa oli paljon. Näin sitä sunnuntaita pitäisi aina viettää!

 

Vko 51

Viikko numero 51:n muistiinpanot ovat aika vähäisiä, joten näin reilun kuukauden jälkeen en ihan tarkalleen muista mitä teimme minäkin päivänä. Mutta viikko oli mukava ja jatkui Sydneyn esittelyllä Valpurille. Tiistaina olin yhden päivän keikkaduunissa ACP – magazinesin ”Good Heath and  Medicine” –lehdessä. Toimistossa tein pdf:a lehden viimeisestä numerosta. Sain keikkaduunin sen välitysfirman kautta, joka välittää työntekijöitä graafisen alan paikkoihin. Työ oli itsessään melko tylsää, mutta päivä oli kiva kokemus. Oli hauska kurkistaa, vaikkakin erittäin pikaisesti, lehtimaailmaan Australiassa. ACP Magazines on Australian suurin lehtitalo, samanlainen jätti kuin Sanoma Magazines Suomessa. Puljun omistaa Australian rikkain mies (vrt. Aatos Erkko Suomessa). Ei ole mitään pidempää duunikeikkaa tuosta vielä poikinut, mutta ehkäpä vielä jossain vaiheessa...

Tällä kyseisellä viikolla tehtiin V:n kanssa siis kaikenlaista Sydneyyn tutustumista. Kierreltiin pitkin mielenkiintoista Newtownia, tehtiin Coogee-Bronte-coastal walk, oltiin Manlyssa nauttimassa biitsielämästä sekä käytiin kivoissa kahviloissa ja gallerioissa. Viikonloppuna olin taas lentolehtisten jako työssä ja illalla tyttöjen kanssa ulkona Darling Harbourissa ja Darlinghurstissa. Sunnuntai vietettiin Bondilla syöden, biitsillä makoillen (ja nukkuen!) ja tosi hyviä bändejä Bondin Beach Road Hotelissa katsoen. Kyseinen hotelli oli mitä mainioin: paljon erilaisia tiloja ja hyvä tunnelma.

 Vko 52

Maanantaina eli jouluaattona nukuimme Valpurin kanssa pitkään ja sitten lähdimme kohti Erikan asuntoa Marrickvillessa. Jouluaattoa paikalliset eivät siis juhli, vaan joulupäivä on se pääjuhlapäivä. Me kuitenkin toimimme suomalaisittain ja söimme jouluateriamme (halloumisalaatin ja hedelmärahkan) sekä avasimme lahjamme aattona. Vispilää ei talosta löytynyt rahkan tekoa varten, joten kävin lainaamassa vempaimen Erikan naapurilta. Sitä ennen piti tosin tarkistaa mikä vispilä on englanniksi (= whisk).

Ilta oli rauhallinen, mutta erittäin mieluisa ja rentouttava. Meillä oli kivaa ja jouluateria lämpimänä kesäiltana oli unohtumaton kokemus. Joulupäivä meni tv:tä katsellen, kävelylenkillä käyden, juoruillen ja netissä surffaillen. Mukava ja rento päivä myös tämä. Tapaninpäivä vietettiin sitten auringosta nauttien Manlyssa. Rentouduttiin rannalla, syötiin herkullista turkkilaista leipää ja juotiin parhaimmat cocktailit ikinä rantaravintoloissa. Oli tosi mahtavat ”tapanin tanssit”.

 

Perjantaina päätettiin lähteä Sydneyn rajojen tuntumaan Palm Beachille. Matka sinne kesti jatkuvasti pysähtelevällä bussilla yli 2 tuntia. Ranta oli todella kaunis ja mahtavissa, sopivan kokoisissa aalloissa hyppiessä olo oli niiiin onnellinen. Piti oikein nipistää itseää, että huh, täällä sitä nyt ollaan: Australiassa! Kuinka kauan olenkaan haaveillut lämpimän valtameren tyrskyissä hyppimisestä? Mielialaa laski työnvälitysfirmasta tullut puhelu, jossa kerrottiin ettei flyerinjakotyö jatkuisi enää luvattua kahta viikkoa. Firmalla kuulemma ei enää ollut tarvetta flyerin jakajille. Ei sillä, että työ olisi ollut mitenkään hohdokasta, mutta se raha. Kahden launtain palkan menetys tuntuisi heti kukkarossa. Illalla tytöt lähtivät juhlimaan, mutta tylsistä työuutisista johtuen minua ei huvittanut lähteä yöelämään.

Lauantaina olimme tyttöjen kanssa Glebessä kahveella ja keskustassa kävelemässä.Illalla otimme lempithaikkusafkat kulman takaa ja tämän jälkeen suuntasimme Valpurin läksiäisjuomille kohti Paddingtonin Fridge-baaria ja Darlighurstin Gaslightia. Oli ihana ilta lempityttöjen, muutaman juoman ja mielenkiintoisten keskusteluiden merkeissä.

Seuraavana aamuna saatoimme Valpurin kentälle. Oli haikea olo ja me kaikki olisimme halunneet, että Valpuri olisi vielä jäänyt. Kentällä halit ja huis, hän olikin jo matkalla kohti pohjolaa! Suuntasimme Erikan kanssa Victoria puistoon istumaan aurinkoon ja jutustelemaan elämästä. Erikan lähdettyä kiertelin upeaa Sydneyn yliopiston aluetta, joka sijaitsee Victoria Parkin kupeessa.

 

Vko 1

Maanantai olikin jo uudenvuoden aatto. Menimme Erikan ja Jounin kanssa Victoria Pooliin (Victoria Parkissa sijaitseva kiva uima-allas-alue) ottamaan arskaa ja pulikoimaan vedessä. Aivan loistava aloitus päivälle uudenvuodenaatolle! Vedessä lilluttelun jälkeen suuntasimme ostamaa taas lempithaikkua kulman takaa. Halpojen safkojen ja muutamien kuohuvien saattelemana lähdimme juhlistamaan uutta vuotta Sydneyn tyyliin.

Suuntasimme kohti Mrs Macquaries Pointia, mutta valitettavasti se oli jo täynnä, joten parkkeerasimme Art Gallery of NSW:n viereen piknik-viltteinemme. Oli hienoa nauttia uudenvuoden tulituksista lämpimässä säässä kuohuviiniä siemaillen. Hieman toista kuin näpit jäässä Tampereen torilla palellen:).

Tulitusten jälkeen suuntasimme nokkamme kohti Bondia. Pettymykseksemme siellä oli kuitenkin jo kaikki paikat täynnä ja näin ollen palasimme takaisin keskustan vilinään. Loppuyö meni George Streetin irkkubaarissa, jossa tapasin sattumalta työkaverini Edinburghista!!! Mikä todennäköisyys, että suomalainen ja irlantilainen, jotka työskentelivät yhdessä Skotlannissa tapaavat kaksi vuotta myöhemmin sattumalta toisella puolella maapalloa uudenvuoden vilinässä? Aivan uskomaton juttu. Life is surreal.

 

Vuosi nolla kahdeksan!

Uudenvuoden päivä vietettiin rauhallisesti Jounin kanssa gourmeepizzoja syöden, teknoa festarialueen ulkopuolelta kuunnellen ja kaupungilla kävellen.

Vuoden toisena päivänä sain mieluisan puhelun Advance Recruitmesilta (työnvälitystoimistolta jossa olin ollut haastattelussa aiemmin), jossa kysyttiin haluaisinko ottaa vastaan kolmen viikon pestin kuljetusfirman respassa työskennellen. Vastasin toki myöntävästi, vaikka jännitti niiiiin! Isoin pelkoni englannin kielen osalta on kyseisen kielen puhuminen puhelimessa ja nyt työni respassa sisältäisi pääasiassa luurissa höpöttämistä! Minun on ollut aina vaikea ymmärtää puhetta hyvin, kun en näe ihmisen eleitä ja huulen liikkeitä. Vuoden toinen päivä meni siis tuhansia perhosia vatsassa kannellen, Eevin kanssa kahvea juoden lempikahvilassa ja intialaisesta ruoasta syöden. Illalla uni ei millään tullut, vaikka väsy oli todella kova. Perhoset vatsan pohjalla lepattivat liian äänekkäästi.

Aamulla sitten kohti läntistä Sydneytä, Camellia-nimistä lähiötä. Matka töihin oli pitkä, juoduin lähtemään kotoa jo 15 vaille 7 vailla työ alkoi vasta puoli yhdeksän. Työpaikka sijaitsi aivan Rosehillin kilparadan vieressä ja alue oli rumaa teollisuusaluetta autokauppoineen ja –huoltamoineen.

Työpaikalla minut otti vastaan respan nainen nimeltä Jacqui, jonka viimeinen työpäivä minun ensimmäinen päiväni tulisi olemaan. Jacqui oli n. 40-vuotias erittäin mukava ja avulias australialainen nainen. Hän näytti kaiken rauhallisesti ja oli todella kärsivällinen.

Ensimmäinen päiväni Computertransissa tuntui kuitenkin aivan kaaokselta ja jännitti koko päivän niin paljon! Tuntui etten ikinä tule oppimaan näitä hommia ja puhelimeen vastaaminen pelotti aivan hirveästi. Päivä oli kuitenkin onnekseni aika hiljainen ja eikä tullut suurempaa paniikkia puheluiden kanssa. Koko ajan päässä kuitenkin tykytti, että uskallanko tulla huomenna yksin tänne vai en... Miten muka pärjään? En ollut yhtään varma selviäisinkö ilman Jacquin tukea.

Kuitenkin seuraavana aamuna heräsin paniikissa hyvin lyhyiden yöunien jälkeen 15 vaille 6 töihin lähtöön. Koko matkan jännitti niin ettei ole usein niin paljoa jännittänytkään. Olin ihan varma, että mokaan ihan kympillä kaiken ja pomo sanoo päivän lopussa, että: ”Kiitos, mutta ei kiitos”. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt.

Mokailin kyllä paljon, mutta kuitenkin kunnialla selvisin. Kaikki olivat työpaikalla hirveän mukavia ja auttavaisia. Ja pomon avustaja Kate, minun lähin pomoni, oli ihan superkiva ja huippuavulias. Olin onnekas saadessani tuollaisen ihmisen lähimmäksi avukseni. Kaikki kyselivät, että tulenko vielä maanantaina ja vastasin myöntävästi. Olin päättänyt pysyä siellä kunnes pomo sanoisi, että ei kiitos. Parhaani yritän, muuta en voi! Perjantai-iltana olin tutun tanskalaisen pojan kanssa kahvella ja sen jälkeen kaaduinkin sänkyyn välittömästi kahden päivän stressauksen väsyttämänä.

Lauantaina oli noin kuukauden kestävän Sydney Festivalin ensimmäinen päivä ja sen kunniaksi ympäri kaupunkia järjestettiin kaikenlaisia ilmaisia tapahtumia. Päätimme mennä katsomaan Martins Placelle, keskelle CBD:ta, Annan suosikkibändiä Chromeota. Porukkaa paikalla oli paljon ja keikka oli ihan jees, vaikka en ollut kyseisen pumpun biisejä aiemmin kuullutkaan. Keikan jälkeen menimme Circular Quaylle muutamalle tuopille ja sieltä ihailemaan Hyde Parkin tunnelmaa festarien ensimmäisenä päivänä. Ja oi ja voi, Hyde Park oli niin kaunis! Värivalot säihkyivät ja kaunis musiikki soi ilmassa. Hyde Parkista suuntasimme Darlinghurstin muutamaan baariin tyttöjen kanssa. Sunnuntain sitten hengailimmekin Annan ja Erikan kanssa Gleben maisemissa väsynein silmin...

 
Vko 2

Ensimmäisenä kokonaisena työviikkonani en tehnyt paljoa töiden jälkeen, sillä olin niin väsynyt uuden oppimisesta ja kaikesta stressaamisesta.. Milloin oppisin ettei kaikesta pienestä tarvitse aina stressata?

Työni Computertransin respassa sisälsi siis pääasiallisesti firman ulkopuolelta tuleviin puheluihin vastaamista ja niiden välittämistä eteenpäin. Useimmat soittajat olivat yleensä vakkareita, joten niihin tottui nopeasti. Peruspuhelu siis etenisi seuraavanlaisesti: ”Good morning, Computertrans, Tia´s speaking!” Ja sitten esimerkiksi Bob Brisbanesta pyytää saada puhua Heathin kanssa. Joko yhdistän vaihteesta Heathille tai annan Bobin odottaa linjalla, jos Heath on puhelimessa tai jätän email-viestin Heathille, että Bob pyysi soittamaan. Muita töitä puheluiden ottamisen rinnalla oli postittaminen, työntekijöiden liikkeiden merkitseminen kaavakkeeseen (kyseinen kaavake lähetetään viikon lopulla isolle pomolle), faxailu, kopiointi, laminointi, postittaminen, postin avaaminen ja jakelu, keittiön pitäminen siistinä yms. Eli ihan jeesh hommaa. Ei mitään hohdokasta, mutta rahaa tuli ja englantia oppi. Ja vähitellen työkin alkoi sujumaan, ekojen päivien pelosta huolimatta...

Torstaina oli synttärini ja tämä neiti täytti vuosia 27! Oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun olin syntymäpäivänäni töissä, yleensä olen aina ottanut kyseisen päivän vapaaksi. Nyt en sitä kehdannut kuitenkaan tehdä. Illalla olimme vanhan Tian kunniaksi Gleben suosikkibaarissa Different Drummerissa halvoilla coctaileilla ja tapaksilla. Ilta jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä väsy painoi kummankin neidin silmiä ja seuraavana päivänä oli taas herättävä aikaisin.

Perjantai meni työn ja lepäilyn merkeissä. Lauantai-päivänä olimme Gleben markkinoilla. Ostin itselleni synttärilahjaksi kaulakorun ja uudet aurinkolasit. Victoria Parkissa nautimme hetken lämpimästä päivästä ja sitten suuntasimme minun luokse valmistautumaan synttärijuhliini. Olin kutsunut ”Australiakaverini” lempibaariini Lounge Cafeen (Surry Hillsiin) drinksuille ja syömään. Olimme Loungessa ennen muita muutaman tunnin kahdestaan syöden ja juoden ja oli kivaa. Myöhemmin muut tulivat ja oli vieläkin kivempaa. Jatkoimme sieltä vielä Gaslightiin ja Oxford Art Factoryyn. Oli mukavat synttärijuhlinnat. Sunnuntai sitten menikin taas lepäilyn merkeissä...

 
Vko 3

Viikko kolmonen meni myös töitä tehden ja lepäillen. Työpäivään kului matkoineen aina 12 tuntia, joten kotona ei paljon muulle jäänyt aikaa kuin syömiselle, suihkussa käymiselle ja nopealle nettisurffailulle. Työpäivä itsessään oli yhdeksän tunnin pituinen, yhdellä puolen tunnin ruokatauolla. Matkoihin päivässä meni melkein kolme tuntia. Alussa matkan pituus ärsytti, mutta vähitellen siihen alkoi tottua. Aloin nauttimaan aamuhetkistä junassa maukasta lattea siemaillen ja maisemia tuijotellen. Puolen tunnin leppoisa kävelymatka Parramattan asemalta musiikkia kuunnellen piristi myös mukavasti. Kotimatkalla luin yleensä kirjaa tai lehteä ja napostelin eväitä.

Perjantaina töiden jälkeen olin Newtownin Derbyssä katsomassa 2 days in Paris –nimisen leffan. Ja oih, se oli niiiiin hyvä! Paras elokuva pitkään aikaan. Nauratti lähes kaksi tuntia. Julie Delpy ja Adam Glodberg olivat rooleissaan aivan loistavia. Leffan jälkeen oli niin hyvä fiilis kävellä sateessa pitkin Glebe Point Roadia kotiin. Parasta perjantaiantia ikuna!

Lauantaina olimme Erikan ja Annan kanssa kahveella Starbucksissa ja sitten Art Gallery of NSW:ssa Domainin kulmilla. Museo sulkeutui jo viideltä, joten meiltä jäi vielä paljon taidetta näkemättä. Museo on valtavan kokoinen ja upean näköinen vanha rakennus täynnä kaikkea kummasteltavaa.

Taidepläjäyksen jälkeen suuntasimme Paddigtonin kivaan Fringe-baariin syömään ja vatsat täysinä kipitimme ihanaan Palace Verona arthouse-leffateatteriin katsomaan ”Hunting and Gathering” –niminen ranskalainen leffa(suom. Kimpassa). Elokuva oli hyvä, mutta edellisen päivän huikean leffakokemuksen jälkeen Audreyn Tauteen ja kumppaneiden pätkä kuitenkin kalpeni selvästi. Elokuva oli kaunis, mutta jotain jäi uupumaan. Leffa sisälsi myös muutamia selittämättömiä tapahtumia, jotka jäivät hämäämään. Pitää varmaan lukea kirja, johon elokuva perustuu, jotta ymmärtää jotain tapahtumia...

Elokuvan jälkeen suuntasimme Annan kanssa tapaamaan Jounin kaveria suomalaista Meeriä, joka oli juuri saapunut Sydneyyn. Kävimme hänen kanssaan muutamassa kuppilassa keskustassa ja sitten suuntasimmekin kotejamme kohti uinumaan.

Sunnuntaina olimme Eevin kanssa ihanassa Newtownissa kiertelemässä kauppoja ja syömässä. Ostin Interpolin ja Joy Divisionin levyt, joita en ole valitettavasti vieläkään (!) saanut kuunneltua, sillä cd-asema kannettavastani on rikki enkä ole muilla keinoin vielä saanut siirrettyä musaa koneelleni. Pöh.

Vko 4

Viikon ensimmäiset päivät menivät taas yllätyksellisesti töiden merkeissä ja nukkuen. Torstaisin Sydneyssä kaupat ovat auki yhdeksään asti, joten kävin vähän shoppailemassa töiden jälkeen keskustassa. Ostin töihin mustan ”toimistohameen”, hajuveden sekä Tigin After Party hiusvaahdon. Perjantaina olin Ianin kanssa Glebessä syömässä ja olin hyvin, hyvin väsynyt pitkästä viikosta. Lauantaina olikin Australia Day (26th of Jan) ja lähdin viettämään sitä Erikan, Saulin ja Elsan kera Rocksiin. Sää oli mahtava ja bändit soittivat lavalla. Oli tosi kiva ja hyvin nukkunut fiilis. Ympärillämme oli porukkaa, joilla lähes kaikilla oli Australian lippu tekotatskana poskessa. Bändien katselun jälkeen menimme Rocksin Australia Pubiin juomille ja sieltä vielä Annan ja Louisen kanssa yksille Argyleen.

Sunnuntaina nautimme kauniista säästä Erikan kanssa Coogeen biitsillä lööbaillen ja Chai-lattesta nauttien. Illalla kävin katsomassa Broadwayn leffateatterissa ”Atonementin”. Oli ihan hyvä lehva. Erittäin kauniita kuvia, mutta itse elokuvan sisältö jäi vähän tyhjäksi. Ja kyllähän sen Keira Knightleyn mallipousailu hämäsi myös hieman minuakin (terkut Eeville ja Annalle).

 
Vko 5

Maanantai oli töistä vapaa, koska Australia päivä oli sattunut lauantaille! Jes, mahtavaa! Tällainen käytöntö tulisi ottaa myös Suomeen. Jos juhlapäivä sattuu viikonlopulle, niin maanantai vaan vapaaksi. Nautin vapaapäivästäni matkustamalla Annan kotimaisemiin Manlylle. Sää oli jälleen aurinkoisen kaunis ja lauttamatka oli jälleen kerran ihana elämys meren kimmeltäessä ympärillä. Kävelimme pitkin Manlya, shoppailimme hieman, söimme ja joimme Annalla. Oli mukavan rento päivä. Iltalautta Manlylta oli omanlaisensa ihana elämys. Pimeä meri on aina jotenkin niin kiehtova.

Tiistaina jatkui taas arkinen aherrus ja illalla oltiin Erikan kanssa Different Drummerissa syömässä, juomassa ja juoruamassa. Keskiviikko meni töiden merkeissä ja nukkuen. Alunperin minut oli pyydetty töihin kolmeksi viikoksi, mutta pyysivät jäämään vielä ainakin viikoksi, sillä sopivaa vakituista henkilöä ei ollut vielä löytynyt. Työ oli alkanut ekan viikon jännityksen jälkeen sujumaan ihan mukavasti ja vaikka vieläkin toki virheitä teki, ei töihin meno enää jännittänyt. Ihmiset olivat mukavia ja ainut mikä harmitti oli että työpäiviin tuhrautui 12 tuntia päivässä.

Torstai oli taas shoppailupäivä ja kiertelenkin kauppoja lähes yhdeksään asti. Mukaan tarttui muutama laukku, mekko ja kengät. Perjantaina meillä oli töissä Muftiday, joka tarkoittaa että saa pukeutua omiin vaatteisiinsa eikä tarvitse ns.virka-asua. Eli siis kauluspaidan sai vaihtaa t-paitaan ja suorat housut farkkuihin. Illalla olin Opera Quaysin Dendyssä katsomassa Ang Leen uusimman leffan ”Lust, Caution”. Oli mielenkiintoinen elokuva ja vangitseva elokuva, mutta jotain jäi siitäkin kuitenkin uupumaan.

Lauantaina olin Surry Hillisin ihanilla markkinoilla, joista mukaan tarttui muutamat korvikset ja laukku. Markkinat olivat Crown Streetilla Shannon Reservessä, keskellä viehättävää Surry Hillsiä. Surry Hills on ehdottomasti yksi suosikkiasuinalueistani Sydneyssä.

Markkinat olivat täynnä pieniä kojuja, jotka myivät viehättäviä vintagetuotteita. Marketeilta kävelin muutaman second-hand-kaupan kautta Domainiin. Alkupäivän pilvisyys ja sateisuus oli vaihtunut kauniiseen auringon paisteeseen ja puistossa oli ihana kävellä. Kävelin Domainista ensimmäistä kertaa (vasta nyt!) Botanical Gardensiin. Ja oih ja voih! Oli niin kaunista! Tuhansia kauniita kasveja ja niin vihreää. Näin myös ainakin kuudet hääjuhlat puistossa. Kaikista kaunein kohta Botanical Gardensista oli mielestäni meren ranta. Se oli lumoava. Pitää mennä kyseiseen paikkaan ehdottomasti piknikille joku kaunis päivä.

 

Puistokiertelyn jälkeen tapasin Circular Quaylla Annan ja menimme hänen kanssaan mun kämpän kautta hänen työkamun synttäreille Gleben YHA:n. Synttärit järjestettiin hostellin katolla. Paikalla oli mukavasti porukkaa ja jatkoimme näiden ihmisten kanssa vielä keskustaan muutamaan baariin. En kuitenkaan näissä paikoissa oikein viihtynyt, sillä ne ovat tyypillisiä backpacker-paikkoja.

Sunnuntaipäivällä olin Museum of Sydneyssä, joka oli erittäin mielenkiintoinen paikka. Vietin museossa monta tuntia lukien ja ihmetellen Sydneyn historiaa. Aboriginaalien kohtalo jaksaa kerta kerran jälkeen surettaa. Miten valkoiset ovat voineet olla niin julmia? Miten joku voi pitää omaa kultuuriaan niin paljon arvokkaampana, että haluaa tuhota tuhansia vuosia vanhat perinteet? Ei vaan pysty käsittämään. Ja invaasion seuraamukset näkyvät vahvasti vielä tänäkin päivänä. Glebessäkin harhailee harva se päivä muutama erittäin huonosti pärjäävä abo.

Museum of Sydneyssä oli myös mielenkiintoinen valokuvanäyttely nimeltään ”Sydney Now”, joka esitteli nimensä mukaisesti nykyelämää Sydneyssä usean eri valokuvaajan silmin. Kauniita, ajatuksia herättäviä kuvia. Sunnuntai-Illalla menimme Erikan, Damienin ja Kilianin kanssa katsomaan bändejä Bondin ihanaan Beach Road Hostelliin. Lavalla esiintyivät Jezabells ja Bridezilla. Kummatkin olivat hyviä pumppuja ja paikka oli tupaten täynnä, mutta minua vaivasi tyypillinen sunnuntaiväsymys.

Vko 6

Maanantai meni perusmaanantaimeiningillä eli töissä ja nukkuen.Tiistaina olin töiden jälkeen piiitkästä aikaa lenkillä. Ja oi, että oli hyvä fiilis sen jälkeen. Olin saanut jotain tehtyä kuntoni eteen vihdoin. Uni maittoi niiiin hyvin lenkin jälkeen!

Keskiviikkona sain kuulla, että ensi viikolla aloittaisi uusi työntekijä ja että seuraavan viikon tiistai olisi näin ollen viimeinen työpäivänäni. Olin jotenkin helpottunut. Olin ihan tykännyt olla Computertransissa, ihmiset olivat olleet kaikki tosi mukavia ja työ ihan ok:ta, mutta jotenkin tuntui etten kyllä Sydneyaikaani halua tuhlata 12 tunnin työpäivillä. Ja jotenkin sitä kaipasi jotain uusia tuulia. Pomo sanoi niin  kivasti, että pyydä vain Katelta suosituskirje, jos tarvitset ..”because you have been so great!”. Tuli niin hyvä mieli kuulla tuollaista, varsinkin henkilöltä, joka on välillä ilkeä ja harvoin sanoo kivoja asioita ihmisille.

Keskiviikkona töiden jälkeen olin Ultimossa sijaitsevassa Ian Thorpe Aquatic Centerissä hoitamassa kipeitä hartioitani uimalla ja poreammeessa lilluen. Hartiat tuntuivat vesihoidon jälkeen heti kuin uusilta. Uiminen tekee kuin tekeekin ihmeitä! Ian Thorpe Center on noin puoli vuotta vanha uimahalli vain 20 minuutin kävelymatkan päästä kotoani. Todella hieno, moderni rakennus.

Torstaina olin tyttöjeni Erikan ja Annan kanssa UTS´n (University of Technology of Sydney) Loft Baarissa kuuntelemassa Annan lempimusaiikkia eli hiphopia. Baarissa olisi esitetty myös australialaisen hiphopin historiaa käsittelevä dokumentti, mutta meitä työssä käyviä väsytti niin, että lähdimme ennen sitä uinumaan koteihimme. Perjantaipäivä meni töissä ja illalla olin taas nauttimassa veden ihmeistä Ian Thorpe Centerissä.

Lauantaina olimme Erikan kanssa Australian Museumissa. Vietimme kyseisessä rakennuksessa 4,5 tuntia ja silti jäi vielä asioita näkemättä. Oli todella mielenkiintoisia näyttelyitä. Alakerrassa oli Face to Face – näyttely, James Mollisonin valtavia kasvokuvia apinoista. Oli todella kiintoisaa lukea kuvien yhteydessä olevia tekstejä apinoista ja tarkkailla niiden kasvoja kovin kovin lähikuvista. Yläkerrassa oli vuoden luontokuvanäyttely ja kuvat olivat henkeäsalpaavan upeita. Luonto on kyllä ihmeellinen. Ja kyseisten kuvien valokuvaajat ovat myös ihmeellisiä lahjakkuuksia, niin mahtavia tuokioita he olivat filmeillensä saaneet ikuistettua. Suu loksahti auki kerta toisensa jälkeen.

Kävimme vielä tutustumassa museon aborginaaliosioon, joka antoi taas paljon mietittävää. Mitä enemmän aboriginaaleista tietää, sitä enemmän haluaa tietää lisää. Heidän kulttuurinsa ja maailmankatsomuksensa ovat erittäin kiehtovia. Ja ei voi kuin olla surullinen siitä kuinka paljon valkoiset ovat ylpeydellään tätä kulttuuria tuhonneet. Ja on uskomatonta, että vielä nykypäivänä Australian hallituksen on niin vaikea pyytää anteeksi esiesiensä tekoja.

Sunnuntai olin katsomassa Chinese New Year Paradea Park Streetin ja George Streetin kulmassa. Oli mahtavan värikäs kokemus! Kiinalaiset olivat panostaneet upealla tavalla asuihinsa, suurin osa kulkueen porukan asuista oli todella värikkäitä, koristeellisia ja tarkkaan harkittuja. Välillä paraati pysähtyi kokonaan ja kulkue jäi tanssimaan paikalleen. Kulkueessa vilahti kaikki kaksitoista eläintä, jotka esiintyvät kiinalaisessa kalenterissa. Rotta oli toki pääosassa, sillä onhan tämä rotan vuosi (hihkuu pikku rotta täällä)!

Paraatin jälkeen treffasin Annan kanssa ja siirryimme Darling Harbouriin seuraamaan kiinalaisen uuden vuoden hulinoita. Puistossa järjestettiin puheita, tanssiesityksiä ja pääsimme kuvaamaan mahtavia asuja läheltä käsin. Juhlimisten jälkeen päätimme piipahtaa Chinese Friendship Gardenissa. Se oli kyllä ihana kokemuss! Kauuuuunis paikka kaikkine vihreine kasveineen, värikkäine kukkineen, tarkasti suunniteltuine kiviasetelmineen ja vesiputouksineen. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Puutarhan jälkeen suuntasimme China Towniin syömään herkulliset dumplingsit ja sieltä sitten kotia kohti nauttimaan rauhallisesta sunnuntai-illasta.

 Vko 7

Maanantai olikin jo tokavika työpäiväni ja päivä kului kuin siivillä uutta työntekijää opastaessa. Uusi työntekijä oli noin 45-vuotias Uudesta-Seelannista kotoisin oleva nainen nimeltään Debbie. Tuntui vähän hassulta kun tällainen parikymppinen suomalainen tsirpukka opettaa tuon verran vanhempaa englantia äidinkielenään puhuvaa naista.. Mutta tietty. Ei Katella ollut aikaa opettamiseen ja olinhan minä kuudessa viikossa asiat oppinut. Debbie oli tosi mukava ja meillä meni päivä kivasti. Tiistaina koittikin viimeinen duunipäiväni ja koska Debbie oli oppinut lähes kaiken jo maanantaina, oli tiistai erittäin iisi päivä minulle. Vierestä seuraamista ja välillä vähän neuvomista. Juttelin duunikamujen kanssa ja kaikki oli niin mukavia. Sain myös paljon uusia Facebook-kavereita:)! Ja sitten neljän maissa, oi! Tulivat minun luo antamaan iiiiison kauuuniin kukkakimpun ja läksiäiskortin. Meinasi tulla ihan itku silmäänn. Kate sanoi minun  olevan paras väliaikaistyöntekijä mitä hänellä on ollut. Tuli niiiin hyvä mieli. Myöhemmin Kate toi vielä referenssikirjeen (eli siis suosituskirjeen) ja sekin oli tosi positiivinen. Siinä Katea hyvästellessä pääsi Katelta itku ja jos joku muu rupeaa itkemään, niin minä myös. Siinä sitten kuivailtiin silmiämme ja halailtiin. Hän on niin mukava nainen, kivoin aussinainen kenet olen täällä tavannut. Niin sydämellinen ja tultiin hyvin juttuun. Oli tosi mukavat fiilikset lähteä tuolta kun kaikki oli niin kivoja. Hymyssä suin ja iso kukkakimppu sylissä poistuin sitten Computertransista, ekasta kunnon aussityöpaikastani. Illalla sitten vain lepäilin ja surffailin netissä.

Keskiviikkona oli vapaapäivä! Ai, että tuntui hyvältä nukkua yhdentoista tunnin yöunet kerrankin! Aamulla siivosin huoneeni ja pikku-wc:mme piiitkästä aikaa. On ollut töiden jälkeen niin naatti olo ettei ole todellakaan jaksanut liikuttaa eväänsäkään siivouksen suhteen. Sitten päivittelin ansioluetteloani ja avointa kirjettä sekä selailin työpaikkoja netistä eli työnhalu jatkui jälleen! Sen jälkeen lepäilin vähän lisää ja kävin kävelylenkillä pitkin Glebeä. Löytyi taas uusia kulmia asuinalueeltani. Olen itseasiassa säälittävän vähän kävellyt ympäriinsä viehättävää Glebeä. Sitä jotenkin jumiutuu niihin perusreitteihin kun käy töissä: aina dallailen pitkin Glebe Point Roadia ja Bridge Roadia, vaikka voisin muitakin katuja käyttää. Mutta nyt se alkaa: uusien katujen valtaus Glebessä! Ei enää tylsää rutinoitumista. On jännä ajatella, kuinka nopeasti sitä ihan uudessakin kaupungissa rutinoituu niihin arjen peruskuvioihin, huhhuh. Mutta se loppu nyt:).

Torstaina olin varannut kampaaja-ajan itselleni Gladesvillestä Elsan suosittelemalta kampaajalta. Tuli kiva tukka, mutta vähän liikaa lompakko tyhjeni kyseisen lystin ansiosta. Sydneyssä tuppaa olemaan aika suolaiset noiden kampaamoiden hinnat. Sain kivan puhelun kesken hiusten raidoittamista: työhaastis Burwoodissa huomenna taas yhdessä työnvälitystoimistossa. Jesh! Parin kieltävän vastauksen jälkeen on aina kiva kuulla jotain positiivista.

Illalla Damien kyyditsi meidät Manlylle ystävänpäivä-drinksuille ja syömingeille. Itse hänellä oli norjan kielen tunnit, joten minä ja Ertsu nautimme kahdestaan herkullisista Apple Crumble –drinksuista ja turkkilaisesta leivästä Insitsu-nimisessä baarissa. Kävimme myös ihanassa rantabaarisssa, jonka nimeä en koskaan muista. Se oli täynnä vain pariskuntia (Valentine´s Day) ja meillä oli vähän hassu olo. Mutta oli mukava ilta.

Tänään olin aamusesta siellä työhaastiksessa Burwoodissa. Meni ihan kivasti. Tein taas Excel-testin, koska mulla ei ollut kirjallista todistusta siitä. Wordista ja typingista onneksi oli, joten niitä ei tarvinnut taas näppäillä uudestaan. Sitten piti tehdä vielä pikainen kielitesti, huolellisuustesti ja Data Entry-testi. Ne menivät ihan ok, mutta ois voinut paremminkin mennä. Haastis meni hyvin, haastattelija oli tosi mukava nainen nimeltä Nina. Kävin keskustassa ostoksilla haastiksen jälkeen ja sain puhelun Ninalta, että hän oli soittanut Katelle ja tarkistanut taustani. Sanoi, että Kate oli antanut minusta tosi hyvää palautetta ja että hänellä olisi minulle nyt viikon työpesti! Jee, näin nopeasti. Heheh, työpaikka on aika hassu juttu, kun ajattelee minua ihmisenä... Olen siis niin ateisti ja sitten menen viikoksi töihin katoliseen tyttökouluun! Heh. No, mutta kaikesta oppii ja tarttuu jotain mukaan, eikö? Mutta ilmoittelen miten meni. Äskön olin Erikan ja sen ex-työkamujen kanssa perjantaidrinksuille kulman takana Different Drummer-baarissa! 6pm till 7.30pm one cocktail price of one. Erikan ex-duunikamut oli hirveän mukavia tytsyjä.

Ja huh, vihdoin päivitetty! Toivottavasti jaksoitte tänne asti. Pitäisi tehdä blogittamisesta ainakin viikoittainen tapa, niin saisi enemmän fiiliksiä mukaan, eikä vain tällaista listaamista ”ja sitten ja sitten”. No, mutta antaa ainakin jonkinlaista kuvaa mitä ollaan täällä puuhattu.

Ollaan oltu tänään siis reissussa tasan 4 kk! Kliseistä sanoa, mutta huh, aika todella rientää! Justiinhan sitä lähdettiin Suomesta, tai no...Toisaalta se tuntuu kovin kaukaiselta myös. Suomi ja talvi.

Täällä on ollut viimeiset kaksi viikkoa tosi sateista ja vähän viileämpää säätä. Tänään ja eilen ollaan saatu pitkästä aikaa aurinkoa kehiin, joka on taas tuonut kaupungin niin paljon paremmin esiin. Toivottavasti myös Maritan tullessa kelit suosivat!

Muuten diggailen Sydneystä vieläkin kympillä, 4 kk:tta ollaan oltu, mutta paljon on vielä nähtävää. Varsinkin kun töitä tehdessä ei kerkeä hirveästi citya näkemään.

YRITÄN kirjoittaa nyt useammin, mutta katsotaan mitens tässä taas käy.

Tässä vielä listausta mun lempialueista Sydneyssä:

Crown Street, Surry Hills

Katu Oxford Streetin kupeessa on täynnä ihania second hand -kauppoja, kahviloita, baareja ja kivan näköisiä ihmisiä. Näissä maisemissa haluaisin asua, jos en asuisi Glebessä. Tämän kadun kupeessa järjestetään kerran kuussa Surry Hills marketit, joissa myydään ihanaa vintagekamaa. Crown Streetin kupeessa sijaitsee myös yksi lempibaareistani täällä: Cafe Lounge, jossa on ihanan rento tunnelma ja kivan oloista porukkaa.

King Street, Newtown

Oi, ihana Newtown! Newtownin pääkatu King Street on täynnä ihania vaate-, levy- ja kenkäkauppoja sekä viehättäviä kahviloita, baareja ja ravintoloita. Jos haluat käydä jokaisen kaupan läpi ja syömässä ihanissa ravintoloissa, saat helposti käytettyä siihen koko päivän (been there, done that). King Streetillä sijaitsee myös yksi lempileffateattereistani: Newtownin Dendy. Kyseinen arthouse-teatteri esittää tosi mielenkiitoisia pätkiä. Voisin mielelläni asua myös näissä maisemissa...

Oxford Street, Paddington

Myös tämä katu sisältää viehättäviä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Kaupat ovat hieman poshimpia ja kalliimpia kuin kahden edellämainitsemani kadun. Tällä kadulla sijaitsee myös hieno Australia Centre of Photography, Palace Verona (arthouse-leffateatteri) sekä kiva Fringe-baari.

Glebe Point Road, Glebe

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä: Glebe Point Road. Kyseinen katu sijaitsee kotikatuni Bridge Roadin vieressä ja on vähän niin kuin kotikatu siis myös. Dallailen pitkin tätä viehättävää katua lähes joka päivä, ohi kymmenien erilaisten kahviloiden ja ravintoloiden. On puolalaista ravintelia, on italialaista, on thaita, on kinkkistä, on tapasta, on kirjakauppakahvilaa, on hippi-cafea, on pizzeriaa, on burgerpaikkaa, on halpaa, on kallista... Siis valinnan varaa syömingille riittää. Glebe Point Roadilla sijaitsee myös monta viehättävää kirjakauppaa, joihin saisi tuhlattua omaisuuden. Tämän vuoksi en usein uskalla näihin paljon sisälle mennäkään... Joka lauantai GPR:n kupeessa järjestetään myös suositut Gleben markkinat, joissa myydään koruja, hippikamaa, vintagetuotteita, ruokaa yms. Glebe Point Roadin toisessa päässä on Broadway, tie joka vie keskustaan ja toisessa päässä meri sekä kiva Jubilee Park, jossa olen käynyt muutamat kerrat lenkillä.

Bondin varmaan lisäisin listaani, jos olisin kerennyt tutustumaan tähän alueeseen paremmin, hyvältä kyllä vaikuttaa...

Lopuksi tämän hetkistä In- ja out-listaa.

IN:

- Cat Power
- kiiltävä kansiset aikakausilehdet
- tuoreen basilikan tuoksu
- pitkät junamatkat, kun olo on zen
- perjantaiolo pitkän työviikon jälkeen
- rannat Sydneyssä
- uudet tuttavuudet
- synttärionnittelut ja muut muistamiset Facebookissa
- tulevat keikat
- 2 days in Paris – leffa
- valtameri
- oikea posti
- läheinen thai-ravintola
- ymmärtäväiset ihmiset
- kävely aamulla Parramatasta töihin
- olo ihanan elokuvan jälkeen
- pehmeä vaahtoisa latte aamuväsymykseen
- kaunis kukkakimppu kiitokseksi
- Sydney

OUT:
- pitkät junamatkat, kun olo on vähemmän zen
- kiireiset aamut
- liian lyhyet yöunet
- maanantaiaamut
- hetket jolloin kieli ei taivu englannille
- hitaasti vaihtuvat liikennevalot
- isot karvajalkaiset hämähäkit
- muistutuslaput keittiön seinillä
- hukatut päivät

 

 

Tags: 5. kirjoitus
Current Location: Sydney
Current Mood: calm
Current Music: Cat Power

Tässä tulee nyt päivitystä seitsemästä viikosta, toivottavasti ei puuduta liikaa:).

Vko 43

Koitti maanantai 22.10. ja lähdimme Bondilta kohti Sydneyn keskustan kupeesta varaamaamme hostellia. Olin ihan täpinöissäni: kohta näkisin kuuluisan oopperatalon ja ”coat hanger –sillan”!

Matka bussilla ja junalla Bondilta Kings Crossille ei ollut se kaikkein mukavin. Matkatavarani painoivat noin 25 kiloa ja emme tietenkään löytäneet juna-asemalta hissiä... Onneksi ihmiset olivat superystävällisiä ja auttoivat jättilaukkuni nostelemisessa. Kings Crossin hotskassa meidät vastaanotti tyttö, jonka äiti oli Suomesta (Keuruulta) kotoisin. Huoneemme oli mukavan kokoinen ja parvekkeella varustettu. Pienen siistiytymisen ja aamupalan jälkeen suuntasimme ensimmäistä kertaa kohti Sydneyn keskustaa. Matkalla otin innoissani kuvia melkein mistä vain!

Noin 15 minuutin kävelyn jälkeen saavuimme Circular Quayhin eli Sydneyn kuuluisalle satama-alueelle. Oi! Edessämme kimmelsi turkoosi meri, valkoisuutta hohtava oopperatalo ja Harbour Bridge! Mikä fiilis. Päivä oli mitä kaunein: aurinko porotti täysillä ja taivas oli niiin sininen. Sitä tunnetta ei helpolla unohda. Täällä sitä nyt ollaan, keskellä sitä postikorttien maailmaa, josta on niin pitkään uneksinut! Juhlistimme virallista Sydneyyn saapumista juomalla ylikalliit ja ylipienet mehulasilliset oopperan kahvilassa.

Illalla kävimme yksillä juomilla Kings Crossin kuuluisassa yöelämässä...Emme tosin osanneet etsiä kivoja baareja oikeilta kaduilta, joten päädyimme aika perustylsään baariin. Seuraavana päivänä kävelimme keskustassa haistellen ja maistellen uusia kulmia. Söimme mm. sushia Darling Harbourissa röyhkeiden lokkien tuijottaessa ruokailuamme. Kävelimme myös Gleben hippikaupunginosassa tutkaillen potentiaalisia asuinalueita.

Keskiviikko-aamuna lähdimme aikaisin Kings Crossilta kohti ensimmäistä ”Couch Surfing –paikkaamme”. Couch Surfing on siis nettipalvelu, jonka kautta ihmiset majoittavat matkailijoita kotiinsa ilmaiseksi saadakseen uusia kokemuksia ja tutustuakseen uusiin ihmisiin. Sydneyläinen Mark oli ottanut meihin yhteyttä ja kutsunut luokseen asumaan muutamaksi päiväksi. Hän on itse reissannut Suomessa ja tykännyt suomalaisesta ilmapiiristä valtavasti. Hieman jännittyneinä saavuimme Markin luokse sillan pohjoispuolelle Wavertoniin. Jännitys kuitenkin raukesi pian kun Mark paljastui erittäin mukavaksi ja vieraanvaraiseksi isännäksi. Saimme heti syöttää Markin parvekkeelle saapuneita värikkäitä pikku papukaijoja. Saman aikaan Markin luona ”couch surfasi” Glasgowsta (Skotlannista) kotoisin olevat Ruth ja myös hän paljastui erittäin mukavaksi uudeksi tuttavuudeksi.

Ihanat papukaijat, jotka tulevat joka aamu syömään Markin parvekkeelle.

Näkymä Markin parveekeelta suoraan Harbour Bridgelle!

Näiden ihmisten kanssa asuin viikon Markilla: Ruth, Mark ja Erika.

Päivän kiertelimme Surry Hillsin ja Redfernin alueella. Matkalla kotiin saimme tekstiviestin Markilta: ”Dinner is ready!”  ja kun tulimme hänen kämpilleen eteen ojennettiin pasta-annos ja lasi punaviiniä! Mikä palvelu! Illalla kävimme katsomassa Markin suosikkicover-bändiä Sydneyn keskustassa.

Torstaina etsimme kämppiä netin välityksellä ja illalla kävimme katsomasta Joy Divisionin laulajasta kertovan ”Control” –elokuvan. Suosittelen kyseistä elokuvaelämystä todella! Upeita mustavalkoisia kuvia ja mielenkiintoinen tarina. Elokuvateatteri oli myös viehättävä: arthouse-teatteri meren rannalla.

Perjantaina hommasimme pankkitilit Commonweath Bankista. Pankkitilin saaminen oli tosi helppoa ja virkailija oli erittäin ystävällinen nuori mies. Juhlistimmekin heti uutta pankkitiliä tuhlaten hieman rahaa Supré – nimisessä vaatekaupassa:). Lauantaina suuntasimme yhdeksi yöksi kohti toista Couch Surfing –paikkaa Surry Hillissä. Poikien nimet olivat Andy ja Ben ja heillä oli ihana talo lähellä ihanalla alueella keskustan kupeessa. Heitettyämme tavaramme poikain luokse menimme katsomaan Erikan kiinnostuksen sytyttänyttä kämppää Marrickvilleen. Vaikka matka Marickvilleen tuntui vähän pitkältä, kämppä oli tosi ihana. Todella iso ja siisti talo suurella pihalla varustettuna. Erika tykkäsi kämpästä paljon. Kämpässä asuivat Scott ja Kat, jotka työskentelevät kamera-assareina lasten tv-sarjassa. Kämpän nähtyämme suuntasimme Surry Hillsin kautta Benin kanssa Hyde Parkiin Food & Wine – festivaaleille. Pojat olivat töissä kyseisillä festareilla, joten saimme sieltä ilmaista ruokaa ja juomaa. Mikäs sen parempaa: täydellisen ihana lämmin kesäpäivä, hyvää seuraa ja ilmaista ruokaa sekä juomaa! Tämä oli ehdottomasti yksi reissun kivoimmista päivistä. Festivaalin kaikki tuotto meni hyväntekeväisyyteen, joten hyvän asian vuoksi juotiin ja syötiin:). Sunnuntaina hengailimme Surry Hillissä ja illalla palasimme Markin luokse Wavertoniin.  Erika sai puhelun Marrickvillestä ja hyviä uutisia: Erikalla oli uusi kämppä!

Vko 44

Maanantaina Scott hakikin jo tavaramme Wavertonista, mutta muutimme Erikan luokse virallisesti vasta torstaina, sillä sänky tuli ostaa Ikeasta ennen muuttoa. Tämä viikko olikin mulle yhtä kämpän etsimistä! Olin jo edellisellä viikolla käynyt katsomassa yhtä huonetta...Ja huh, niin pientä luukkua en ole ennen nähnyt! Kämppä sijaitsi ihan Sydneyn keskustassa erittäin uudessa ja hienossa talossa. Asunto oli ok, mutta huone, jota minulle esiteltiin oli enemminkin komero. Siinä ei ollut ikkunaa ja sen pinta-ala oli noin 5 neliötä. Thanks, but no thanks!

 Tiistaina kävimme katsomassa kämppä ehdokas kakkosta. Sijainti oli myös loistava: Chippendalessa aivan keskustan kupeessa. Oven kuitenkin avasi pikkupoika isänsä kanssa ja jotenkin vieran perheen kanssa eläminen ei tuntunut huokuttelevimmalta ajatukselta. Kämppä oli ihan kiva, mutta jälleen oli sanottava ei.

Keskiviikkona oli vuorossa kämppä numero kolme pahamaineisessa Redfernin kaupunginosassa. Ja huh huh. Enpä ole ennen nähnyt niin kamalaa kämppää ja toivottavasti en tule näkemäänkään. Ulkoapäin asunto näytti ihan okeilta, mutta sisältä... Sitä on vaikea sanoin kuvailla. Näytti siltä, että kämppää oltaisiin vasta rakentamassa ja niissä huoneissa, joita meille esiteltiin ei ollut ikkunaa ja just just katto pään päällä! Kämpässä asui kuulemma noin 16 ihmistä, tosin lukumäärästä kämppää esittelevä poika ei ollut aivan varma. Sanottiin taas, että ei kiitos ja poika huuteli vielä perään, että tämä asunto on kuitenkin tosi hyvällä sijainnilla. Vaikka kyseinen kämppä olisi sijainnut missä vain, en olisi siellä halunnut ikinä asua! Eli kämpän etsiminen jatkui...

Torstaina kävin katsomassa kahta kämppää. Ensimmäinen sijaitsi Darlingtonissa ja sitä esitteli mukava saksalainen tyttö, joka oli tosin pian muuttamassa pois asunnosta. Huone oli pieni, mutta siisti. Tyttö ei kuitenkaan tiennyt kaikkien kämppistensä kansalaisuuksia ja minkä ikäisiä he olivat, ja tällainen asuinympäristö ei kauheasti houkutellut minua. Torstain toka kämppä sijaisti vain kiven heiton päässä edellisestä Cleveland Streetillä. Huone oli tosi kiva ja kämppä muutenkin miellytti silmiäni, ainoastaan asuntoa esitellyt poika vaikutti vähän hönöltä. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kämppä, jossa jopa harkitsin asumista!

Perjantaina oli vuorossa kahden kämpän tarkastus..Ensimmäisenä menimme katsomaan asuntoa Gleben kaupunginosasta Bridge Roadilta. Kämppää esitteli meille turkkilainen nainen nimeltä Nursel. Nähtyäni huoneen ja terassin ihastuin kämppään välittömästi. Huone oli iso ja terassi viehättävä kaikessa vihreydessään ja hippimäisyydessään. Vuokra oli hieman korkeampi mihin olin varautunut, mutta olin silti aika varma että tämä se olisi! Lupasin ilmoitella Nurselille vastaukseni illalla. Halusin vielä käydä katsomassa kuitenkin asuntoa lempikaupungin osastani Surry Hillsistä.

Surry Hillsin asuntonäyttö paljastui kuitenkin flopiksi! Ensin meille esiteltiin ihan kivaa huonetta, mutta näytön edettyä pidemmälle paljastuikin että kauhea ”pihahuone” olisi se vapaana oleva. Joo, ei kiitos. Pienen pohdinnan jälkeen päätin ilmoittaa Nurselille ottavani huoneen Glebestä. Seuraavana päivänä maksoin heille takuuvuokran ja saisin muuttaa huoneeseeni kahden viikon päästä. Jee, minulla oli kämppä!

Uusi kotikaupunginosani Glebe on ihana. Oman kotikatuni viereinen katu on Gleben pääkatu, Glebe Point Road, joka on täynnä ihania kahviloita, ravintoloita, kirjakauppoja ja hippikauppoja. Ilmapiiri on valloittava! Gleben sanotaan olevan ”The Village in Town” ja sitä se onkin. Kylämäinen tunnelma, mutta kuitenkin vain viiden minuutin bussimatkan päästä Sydneyn keskustasta. Joka lauantai Gleben koulun pihalla järjestetään markkinat, joissa myydään ihania koruja, aurinkolaseja ja vintagetuotteita.

Mitä muuta tapahtui viikolla 44 maanisen asunnon metsästyksen lisäksi? Olimme Newtownissa kiertelemässä (ihana kaupunginosa viehättävine secon-hand kauppoineen ja kahviloineen), muutin Erikan luokse kahdeksi viikoksi, olimme Oxford Art Factoryssa tanssimassa ja hengailimme Erikan puutarhassa auringonpaisteessa.

Vko 45

Viikolla 45 kävimme lenkillä, etsimme työtä (maanisesta asunnon metsästyksestä maaniseen työn metsästykseen), olimme leffassa, joimme Reetan kanssa kaffet, bilesteltiin Darling Hurstissa ja nautimme Newtownin festivaalien hippimäisestä tunnelmasta. Leffassa kävin katsomassa ”Across the Universe” -nimisen Beatlesin musiikin pohjalta tehdyn musikaalin. Elokuva oli visuaalisesti erittäin komea, mutta sisältä aika tyhjä ja tylsä. En tosin ole yleensäkään mikään suuri musikaalien ystävä.

Newtown festival

Vko 46

Viikon 46 aluksi tein lauttamatkan Manlylle, koska ulkona oli ihana sää ja työnhaku ei maittanut. Lauttamatka oli elämys! Taas meri kimmelsi ja aurinko paistoi kympillä. Lauttamatka kesti 30 minuuttia ja räpsin kuvia taukoamatta. Manly on kaunis, tosin näin siitä vain pienen osan. Kävelin pääkatua (Corsoa) Manlyn rannalla, nautin siellä aurinkon paisteesta ja ihmisten tarkkailusta.

Lauttamatka Manlylle

Manlyn ranta

Näkymä lautalta Manlylle.

Manlyn satamaa

Tiistaina olinkin sitten ensimmäisessä työhaastattelussa Clements Recruitment Agencylla Desktop Publishing ja Graphic Designer –paikkojen merkeissä. Jännitti niin! Haastattelija ei ollut oikein perillä graafisen suunnittelusta ja haastattelu oli aika pettymys. Loppujen lopuksi en duuneja saanut, mutta oli ihan hyvä käydä katsomassa minkälaista haastattelumeininki on täällä puolella palloa.

Tiistai-iltana oli Justin Timberlaken konsertti, joka oli kyllä kalliiden lippujen arvoinen kokemus! Yleensähän en tämän tyyppisestä musiikista välitä, mutta Justinin meno viehättää kovin. Keikalla paljastui, että tyyppi on kuin onkin monilahjakkuus. Tanssii, laulaa, heittää läpyskää = mahtava showmies! Konsertti kesti väliaikoinen 2,5 tuntia eli rahalle tuli vastinetta. Paikkamme olivat aika piippuhyllyllä, jotain kertoo ehkä se että vuokrasimme kiikarit:)! Kuitenkin väliajan jälkeen sniikkasimme itsemme hieman paremmille paikoille, jossa pystyi jopa tanssimaan:).

Keskiviikko ja torstai meni työhaun merkeissä (torstai-illalla tosin kävimme ihanassa Lounge-baarissa pizzalla ja bissellä). Perjantaina muutettiin Eevin kanssa kamani Glebeen ja näin meidän kuukauden yhteiselo päättyi! Olimme ensimmäisen kuukauden ajan kuin vanha aviopari: nukuimme samassa sängyssä, heräsimme samaan aikaan, kokkasimme ja söimme samaan aikaan, menimme nukkumaan samaan aikaan... Pesimme jopa hiuksemme samoina päivinä: ”Aiotsä pestä tänään hiukset? – No, joo ehkä en mäkään sitten..” :).

Kuva Erikan arkistoista: jopa meidän hammasharjat olivat yhdessä!

Illalla menimme Saulin, Elsan ja heidän kavereidensa kanssa japanilaiseen karaokepaikkaan. Se oli hauska kokemus! Paikka oli täynnä pieniä huoneita, joita voi vuokrata omalle porukalleen pariksi tunniksi. Siellä sitten voi itse valita biisinsä ja juhlia omalla jengillä.

Lauantaina Sauli ja Mikko veivät meidät Nort Curl Curl –biitsille (noin 45 minsan ajomatkan päähän keskustasta). Siellä oli niin kaunista! Se oli yksi näistä ihanista Australia-elämyksistä. Uimme ensimmäistä kertaa kunnolla meressä ja se oli mahtavaa. Vesi oli lämmintä ja aallot juuri sopivan kokoisia uimiseen.

Kuva Erikan arkistoista: North Curl Curl -biitsi

Kuva Erikan arkistoista: suomiporukka (Sauli, minä ja Mikko) ihanissa maisemissa Curl Curl -biitsin lähellä

Sunnuntaina olimme Gleben katufestareilla. Gleben pääkatu Glebe Point Road oli suljettu autoilta ja täynnä kojuja, jotka myivät ruokaa, juomaa, koruja, vaatteita ja taidetta. Kadulla oli myös kaksi lavaa, jossa esiintyi livebändejä. Läheisessä puistoon oli järjestetty lapsille tarkoitettu kotieläinaitaus, jossa oli söpöjä pikku eläinvauvoja.

Glebe Street Fair

Pikkupossua väsytti kotieläinaitauksessa.

Vko 47

Maanantaina olin mun toisessa työhaastiksessa työnvälitysfirmassa Parramatasssa (n. tunnin matkustamisen päästä mun kotoa). Haastis meni paljon paremmin kuin edellinen, eikä jännittänyt läheskään niin paljon. Tästäkään haastiksesta ei tosin ole vielä duunia irronnut, mutta ehkäpä vielä...

Tiistaina siivosin ja puunasin kämppäämme ja harjoitin jälleen työnhakua. Keskiviikkona suuntasimme kohti Taronga Zoo´ta, Sydneyn eläintarhaa. Ja wow, se oli mahtava reissu! Circular Quaylta otimme lautan Zoo´hon ja sieltä satamasta ”Cable Carilla” (vähän kuin hiihtohissi) eläintarhan yli. Cable Car –ajelu oli huippu. Oli hienoa nähdä zoo ylhäältä päin. Kiertelimme eläintarhassa sen sulkemisaikaan asti, noin viitisen tuntia. Silti aika meinasi loppua kesken. Oli niin paljon nähtävää ja koko alue oli trooppisen kaunis. Näimme paljon eläimiä, joita en ole koskaan nähnyt: kengurun, koalan, emun, vompatin ja echidnan (hassu nokkasiili). Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan: vesinokkaeläin piileskeli jossain emmekä tätä erikoista oliota nähneet, vaikka kuinka odotimme. Zoo-reissu maksoi reilut 40 dollaria, mutta oli ehdottomasti jokaisen pennin väärti.

Kengua väsytti.

Kiraffilla oli aika päheet maisemat.

Echidna, nokkasiili, hauska veijari!

Koala!

Ja tämmöinen eläinkin sieltä sitten löytyi.

Loppuviikko menikin asioita hoidellen. Viikonloppuna oltiin bilestelemässä läheisillä indie-klubeilla ja kämppikseni kavereiden bileissä. Kävimme lauantaina ensimmäistä kertaa Gleben markkinoilla ja sunnuntaina nautimme kauniista säästä Sydenhamin ulkoilmatapahtumassa hauskoja bändejä kuunnellen.

Vko 48

Maanantai-illalla kävin läheisessä Broadwayn elokuvateatterissa katsastamassa Interview-nimisen pätkän. Elokuva oli erittäin mielenkiintoinen ja alkua lukuunottamatta siinä oli vain kaksi näyttelijää: Steve Buscemi ja Sienna Miller. Kummatkin olivat rooleissaan ihan huippuja ja elokuva jätti miettimään.

Tiistaina jälleen työnvälitysfirman haastattelussa Sydneyn keskustassa. Jälleen kummallinen kokemus. Välitysfirman puitteet olivat upeat ja nettisivusto lupasi kaikkea hienoa. Kuitenkin haastattelija ei ollutkaan se kuka piti olla ja minua haastatteli joku harjoittelija. Haastattelijamies oli enemmän jännittynyt kuin minä ja haastattelu oli erittäin lyhyt.. Eipähän ole tästäkään haastattelusta poikinut vielä duunin duunia.

Keskiviikko meni taas työnhaun merkeissä. Torstaina kävimme ”Australian Centre of Photographyssa” katsomassa kahta mielenkiintoista näyttelyä. Toinen oli nimeltään ”Girl Parade” ja näyttely käsitteli naisen roolia yhteiskunnassa. Toisen näyttelyn nimi oli ”Peacock Varitions” ja tässä esiteltiin miesten tyylejä 60- ja 70-luvuilta mustavalkokuvien keinoin. Tämän kyseisen gallerian johtaja on skotlantilainen herra  ja hän on työskennellyt muutamissa produktioissa entisen pomoni (Keravan Taidemuseon johtajan) kanssa. Luin heidän nettisivuiltaan, että he etsivät jatkuvasti vapaaehtoistyöntekijöitä ja veinkin samalla hakemukseni ja portfolioni kyseisiin instituuttiin. Olisi ihana päästä työskentelemään taas museoympäristöön ja oppia samalla täkäläisiä työskentelytapoja. Rahaahan kyseisestä hommasta ei saa, mutta kokemusta sitäkin enemmän. Toivon, että kuulen heistä pian!

Samalla reissulla vein työhakemuksia moniin pieniin vaateliikkeisiin, jotka etsivät työntekijöitä. Perjantai-illalla olimme Erikan työnvälitysfirman pikkujouluissa North Sydneyssä ja lauantai menikin sitten lepäillen. Sunnuntaina olimme kahvilla lempikahvilassani Glebessa ja nautimme kauniista säästä läheisessä Jubilee Parkissa meren rannalla. Takastulomatkalla löysimme buddhalaisen temppelin ihan kotini läheltä!

Jubilee Parkista näkymät Anzac-sillalle.

Tällainen löytyi ihan kodin läheltä.

Vko 49

Maanantaina päätimme lähteä rannalle, koska olemme nauttineet niin vähän Sydneyn kuuluisasta rantaelämästä. Lähtiessämme kotoa sää vaikutti aurinkoiselta ja kauniilta, mutta kappas vaan kun saavuimme Coogeelle taivas olikin täynnä pilviä. Niin meidän tuuria:)!

Kuitenkin urhoollisesti sinnittelimme bikineissä rannalla puolisen tuntia, mutta kun taivas oli täysin musta ja ukkonen jyristeli, päätimme luovuttaa. Menin läheiseen kahvilaan nauttimaan sadesään paremmasta puolesta: lämpimästä teestä ja juorulehdistä. Sateen lakattua päätimme kävellä Coogeen rannalta Bronten rannalle, ns. coastal walkin. Kävely oli ihanaa sateen jälkeisessä raikkaassa säässä ihanien merimaisemien ympäröimänä. Juuri ennen Brontea sijaitsee Waverly Cemetary, Waverlyn hautausmaa. Kyseisen paikan näkeminen oli maaginen kokemus! Hautausmaa meren rannalla, täynnä vanhoja rapistuneita hautapaikkoja ja taivaalla tummia pilviä. Todella vaikuttavaa.

Coogee - biitsi ja musta taivas.

Waverley Cemetary.

Tiistaina oli vuorossa työnhakua ja hiusten värjäystä (kotikampaamo ala Erika). Keskiviikkona olin haastiksessa samassa työnvälitysfirmassa missä Erika on kirjoilla. Perjantai ja torstai menikin sitten taas työnhaussa. Perjantaina iltana tosin rentouduimme ja juhlistimme 90-vuotiasta Suomea suomiporukalla (mä, Erika, Sauli ja Anna) Surry Hillisissä muutamien juomien kera.

Lauantaina kävin Circular Quaylla ”Museum of Contemporary Art”:ssa (Sydneyn modernin taiteen museo). Siellä oli kaksi mielenkiintoista näyttelyä meneillään. Kahdessa kerroksessa oli hienoja värikkäitä sekä yksityiskohtaisia piirroksia, maalauksia ja animaatioita pakistanilaissyntyiseltä Shanzia Sikanderilta. Ylimmässä kerroksessa oli puolestaan feministissävytteisiä valokuvia ja veistoksia australialaiselta Julia Rrapilta. Kummatkin näyttelyt olivat ehdottomasti vierailun arvoisia ja saivat aivosolut surraamaan. Sunnuntaina olin epävirallisessa työhaastattelussa kämppikseni tutun Franklins-ruokakaupassa.. Ei hirveästi muuta motivaatiota työskennellä supermarketissa kuin raha. Mutta tässä vaiheessa se taitaa olla aika iso motiivi.

Vko 50

Eli tämä viikko! Vihdoin pääsin reaaliaikaan:). Eilen, maanantaina olin työhaastattelussa Hurstvillessä sijaitsevassa työnvälitysfirmassa, joka välittää työntekijöitä erilaisiin printtaukseen, graafiseen suunnitteluun ja prepress-työhön erikoistuneisiin yrityksiin. Haastattelija oli erittäin mukava mies ja oli kiva keskustella henkilön kanssa, joka on oikeasti kiinnostunut tästä alasta. Hän sanoi, että tämän vuoden puolelle duunia luultavasti ei ole joululomien vuoksi, mutta sanoi soittelevansa joulun jälkeen, jos jotain ilmenee. Toivottavasti jotain duunia poikisi, olisi niin kiva päästä tekemään jotain oman alan duunia!

Kävin myös viemässä Franklinsille (se ruokakauppa) mun verolomakkeen ja kun verorumba on selvitelty, niin ne soittelevat sieltä mulle. On tosi kiva, että kämppikseni järjesti minulle tuollaista työtä, mutta, mutta...Työpaikka sijaitsee todella kaukana minun kotoa (n. 1,5 tuntia matkustamista)..Ja toivon, etten menetä mitään kiinnostavia työpaikkoja, jos otan tämän vastaan! Rahaa olisi kuitenkin saatava, joten kaipa minun pitää ainakin joksikin aikaa ryhtyä taas kassaneidiksi.

Mitäpä muuta? Eletään siis tiistaita 11.12. ja Sydneyn kesä on aluillaan. Sää on ollut viimeiset pari viikkoa aika epävakainen, sateinen ja pilvinen. Toivottavasti kohta saadaan aurinko kunnolla esille ja ihanat biitsikelit kehiin! Jouluaika lähestyy ja tuntuu niin oudolta nähdä joulukuusia plus muuta joulukrääsää kesäsäässä. Porot biitsillä tuntuu aika hassulta ajatukselta.

Joulun suunnitelmat eivät ole vielä ihan selkeät. Suomityttöporukalla se kuitenkin vietetään, ostetaan ehkä tofukinkkua, jaetaan muutamat lahjat ja mennään ehkäpä biitsillä (!) käymään. Kyllä se joulu rannalla pitää kai kokea kun täällä ollaan! Jos aloitan supermarketin superkassana voi toki olla, että joudun olemaan jouluaaton töissä, joka tietenkin on hieman harmillista, mutta katsotaan miten tilanne tästä kehittyy.

Ystävämme Suomesta tulee tänne lomalle 2,5 viikoksi ylihuomenna. Odotetaan innolla, että päästään näyttämään upeata Sydneytä hänelle. Ja vaikka sää olisikin pilvinen, kyllä luulen että se loskakelit aina voittaa.

Vaikka tuolla Franklinsilla aloittaisinkin kassaneidin hommat, työnhaku jatkuu silti kuumeisena, sillä en halua tuonne jäädä pitkäksi aikaa! Toivottavasti noista työnvälitysfirmoista kuuluu jotain joululomien jälkeen. Nyt on vuoden hiljaisin aika työnhaun suhteen. Ilmoittelen teille miten  ”Tia in Wonderland of Job Hunting” –tarina etenee.

Tässä vielä lopuksi tällainen mun tämän hetkinen ”Hot / Not” –lista Sydneystä

 
HOT

aamiaiset terassilla lämpimänä aamuna
rannat ja turkoosi meri
lämpimät säät
chai latte
australialaisten ystävällisyys
uudet tuttavuudet (sekä ihmiset että paikat)
Teenagers in Tokyo, Gossip, New Young Pony Club -bändit
Time Out ja Yen –lehdet
Gleben kaupunginosa
arthouse-leffateatterit
Sydneyn laaja kulttuuritarjonta
halpa thai-rafla kulman takana
joulupukki aurinkolaseissa

 NOT

hämähäkit
torakat
liian isot perhoset
lepakot
pilvisyys ja sateisuus
liian vaalea leipä
australialaisten tekoystävällisyys
rumat kukkaverhot
työnhaku

Tags: 3. kirjoitus
Current Location: Glebe, Sydney
Current Mood: artistic

Tuhansien perhosten pörrätessä vatsan pohjalla nousimme siis maanantaina 15.10. vihdoin Finskillä ilmaan Helsinki-Vantaalta. Lento Lontooseen meni nopeasti ja vähän aikaan Heathrowlla pyörimisen jälkeen olimmekin jo valmiit suuntaamaan nokkamme Cathay Pasificilla kohti Hongkongia.

Lento Honksuun kesti massiiviset 12 tuntia, mutta matka meni yllättävän kivuttomasti leffaa katsellen, syöden ja nukkuen. Tunne oli uskomaton kun pääsimme Honksuun. Otimme lentokentältä junan keskustaan ja maisemat saivat meidät ymmälleen. Olo oli kuin olisimme saapuneet tulevaisuuden kaupunkiin. Joka puolella oli pilvenpiirtäjiä, joita ympäröi sankka saastesumu.

Keskustassa otimme taksin hostellillemme Kowloonin niemelle, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä pientä hostellin ovea olisi ollut vaikea bongata ihmisvilinän keskeltä. Huoneemme oli 13. kerroksessa ja kuten arvata saattaa, huone oli tosi pieni, mutta erittäin siisti ja sisälsi kaiken mitä tarvitsimme. Pienen freshautumisen jälkeen suuntasimme kohti Honksun iltavilinää. Tunne oli mahtava. Kaikkialla oli värivaloja ja minun pituisia aasialaisia ihmisiä.  Ostin kameran  ja  söimme erittäin viehättävässä ravintolassa tosi maukkaan aterian. Alkupalaksi oli dumplingseja (herkkuja kasvistäytteisiä nyyttejä), pääruoaksi kasviswokkia nuudeleilla ja jälkkäriksi erikoisia "pullia". Juomaksi päätimme ottaa oluet, vaikka tarjoilija ehdotti teetä...Tilattuemme kuohuvat, huomasimme että kaikki muut ympärillämme joivat teetä..Suomalaiset juntit:). Hostelilla nukutti, mutta koska olin niin täpinöissäni reissusta ei nukkumisesta meinannut tulla mitään.

 Aamulla lähdimme turisteilemaan. Otimme junan centralille ja sieltä kävelimme Victoria Peakin juureen, josta otimme "vuoristoratikan" korkeuksiin. Ylhäältä avautuivat maisemat Hongkongin ylle ja ne maisemat oli uskomattoman upeat. Tuli siinä huokaistua kerran jos toisenkin, että kyllä tämä on sen kaiken Suomessa raatamisen arvoista. Olo oli pökertynyt. Juuri sitä oli ollut syksyisessä Martsarissa ja nyt kuumassa kesäisessä Hongkongissa pilvenpiirtäjien ympäröimänä. Huh.

Victoria Peakin jälkeen söimme erikoiset riisinyytit ja suuntasimme Lantaun saarelle suurta Buddha-patsasta katsomaan. Pettymykseksemme ”cable car” –yhteys oli suljettu ja juoduimme tyytymään bussikuljetukseen. Matka kesti noin 45 minuuttia, jonka nämä neidot kuluttivat nukkuen (en ole koskaan nukkunut niin sikeästi pomppivassa bussissa). Buddha-patsaan näkeminen oli hieno kokemus ja ympäröivät maisemat olivat kauniit. Saimme lipun hinnalla myös ruokakupongin, tosin ruoka ei ollut ihan sitä mitä odotimme.. Luulimme saavamme herkullista munkkien tekemää kasvissafkaa, mutta eteemme lykättiinkin muovirasioissa ihmeelistä pikaruokaa. Teetä pyytäessäni sain jääteetä tölkissä:). Illalla kiertelimme jälleen vilisevää Kowloonia ja kävimme syömässä nuudelikeitot. Edellisen illan upean ruokaelämyksen jälkeen ruoka oli hieman pettymys ja jopa minulle, joka yleensä rakastaa limaisia kiinalaisia sieniä, niitä oli aivan liikaa.

 

Viimeisen päivän Hongkongissa käytimme Nathan Roadilla kävellen sekä Sohossa kierrellen ja syöden. Otimme lautan Tsim Sha Shuihin ja pakkaamisen jälkeen olikin aika suunnata nokka kohti lentokenttää. Kentällä saimme kuulla, että koneemme (Cathay) oli ylibuukattu ja meiltä kysyttiinkin olisimmeko valmiit vaihtamaan konetta 20 minuuttia myöhemmin lähtevään Virginiin. Me pahaa-aavistattamattomat suostuimme muutokseen...Saimme hyvitykseksi ruokakupongit ja suuntasimme lentokentän ravintolaan syömään (jälleen) nuudeliateriat. Palatessamme takaisin virkailijan pyytämään aikaan, meitä odotettiin jo (virkailija oli näemmä sanonut väärän ajan). Sählinki oli kova, ja juoksimme Virginin virkailijan kanssa henkilökunnan porttien kautta transit - alueelle. Transit -alueella meidät kyydittiin pikkuautolla portillemme. Olo oli hupaisa...Koneessa kuitenkin hymy hyytyi kun meidät sijoitettiin istumaan vessojen viereen. Lupauksista huolimatta emme päässeet paikkoja vaihtamaan ellemme olisi halunneet istua eri puolilla konetta toisistamme. Yhdeksän tuntia vessojen vieressä istumista ei ollut kovin herkkua!

Kuitenkin kaikki tämä palkittiin kun saavuimme vihdoin Sydneyyn! Olin rättiväsynyt ja olo oli epätodellinen, mutta huh, niin onnellinen. Sää Sydneyssä oli aurinkoinen ja pilvetön. Odotimme kyytiämme Bondille noin tunnin, mutta mikään ei olisi voinut sillä hetkellä pilata oloani. Samalla taksilla Bondille tuli kalifornialaismies, joka omistaa kämpän Helsingin Pengerkadulta (maailma on niin pieni)! Bondilla laitoin tavarat huoneeseen ja lähdin kiertelemään hostellin seutua. Olin todella väsynyt, mutta samalla puhkuin intoa ja uteliaisuutta uutta kotimaatani kohtaan.

Maisemat Bondilla olivat mahtavat. Turkoosi meri kimmelsi, aurinko paistoi ja joka puolella oli kauniita, ruskettuneita ihmisiä. Aikani kierreltyäni suuntasin minäkin nukkumaan ja sitten sitä nukuttiinkin lähes 12 tuntia. Uni oli tosin aika katkonaista, sillä hostelli oli tyypillinen backpacker-majapaikka eli naapureiden bileet jatkuivat läpi yön. Seuraavana päivänä suuntasimme Campbell Paradelle aamiaiselle, rannalle ja sitten kävelin Bondi-Bronte Coastal Walkin. Kävelyreitti oli ihana, joka puolella upeita merimaisemia. Illalla käytiin juomassa yhdet juomat hostellin baarissa ja sitten taas tasaaamaan jetlagia sängyn puolelle. Sunnuntaina olimme Bondin markkinoilla. Kojuissa myytiin kauniita koruja, vintagetuotteita ja kesämekkoja. Itse tuhlasin dollarini ihanaan vintagevyöhön. Markkinahumun jälkeen rentouduimme rannalla ja illalla katsoimme tv:stä Australian Idolisia.

 

 

To be continued...

Tags: 2. kirjoitus
Current Location: Hongkong & Sydney
Current Mood: excited

Sain sitten vihdoin tämän blogin pykättyä kasaan. Nyt vaan sitten enää tekstiä ja kuvia kehiin.

Blogini tarkoitus on pitää teidät ajantasalla siitä mitä minä täällä toisella puolella palloa puuhailen. Myös tämänkaltaisen päiväkirjan pitäminen on itselleni tärkeää, jotta voin myöhemmin muistella mitä sitä on tullut tehtyä.

Kaikille, jotka eivät ole siis ajantasalla tilanteestani tässä pientä briiffiä:

- Pitkään on ollut jo mielessä, että kun valmistun korkeakoulusta suunnistan asumaan johonkin kauas koto-Suomesta.

- Päätös Australiasta kypsyi vähitellen. Ykköskriteerinä oli englanninkielinen maa. Aluksi suunnitelmissa siinsi New York. Tämä vaihtoehto kaatui viisumin saamisen vaikeuteen. Samoin kävi Kanadalle. Sitten päätös syntyi: Australia. Working Holiday - viisumin saa helposti tänne vuodeksi ja Australia on aina kiehtonut minua, ei vähiten isäni vuoksi, joka asui täällä Sydneyssä 70-luvulla 2,5 vuotta. Olen pienestä asti kuullut lukuisia tarinoita tästä kauniista ja kiehtovasta maasta.

- Vuosi pakerrettiin töitä ja koulua lähes 50 työtunnin tahtia. Välillä tuntui ettei lähtöpäivää koskaan tule, mutta vihdoin 15.10. sinkouduimme Helsinki-Vantaalta kohti suurta seikkailua.

- Lentomme reittinä oli Helsinki-Lontoo-Hongkong-Sydney. Lontoon kentällä vietimme vain muutaman tunnin tutun tutussa O´Neill´s -pubiketjussa tuopilla käyden. Hongkongissa vietimme kolme päivää. Se oli ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka. Jos rahatilanne suo, varmasti tulomatkalla pysähdymme sinne pidemmäksi aikaa. Kävimme syömässä herkullista (sekä vähemmän herkullista) kiinalaista safkaa, pyörimme tuhansien värivalojen alla etsimässä halpaa elektroniikkaa ja ihastelimme upeita nähtävyyksiä (mm. upea Victoria´s Peak ja Lantau-saaren suuri Buddha-patsas). Kaikenlaisten lentokonesäätöjen (koneemme oli ylibuukattu, lensimmekin Virginilla) pääsimme vihdoin määränpäähämme. Jopa Sydneyn lentokentän ilma tuntui raikkaalta Hongkongin saasteisen ilman jälkeen. Olo oli väsynyt, mutta sanoinkuvaamattoman onnellinen. Vihdoin täällä!!!

Seuraavissa kirjoituksissa kerron tarkemmin miten elämä on lähtenyt käyntiin täällä Australian suurimmassa kaupungissa.

Tags: 1. kirjoitus
Current Location: Sydney
Current Mood: creative
Current Music: FRNK Radio